Tämän seuraavan laulun kirjoitin Valamon luostarissa, alkusyksyisessä metsässä kuljeskellessani. Metsä on minulle pyhä paikka. Ja luonnonrauha muutenkin. Tämä päivä oli kaunis ja hiljainen. Kulkemani polku metsän läpi, kohti kalliosta järven rantaa huokui rauhaa ja pyhyyttä. Järven rannalla, korkealla kalliolla pysähdyin hetken. Katselemaan. Kuuntelemaan. Kun pysähtyy kuuntelemaan hiljaisuutta, sen todella kuulee.
Tämän laulun kirjoittaminen tänne on jäänyt, ehkä juuri siksi että se pitää kirjoittaa tänään. Eilen menetin ääneni, toista kertaa elämässäni, kun sairastuin kurkunpääntulehdukseen. Minussa puhuu nyt hiljaisuus.
Metsässä asuu pyhä rauha
ja minussa hiljaisuus
Viel pellolla kasvaa kultakaura
Mut minussa syntyy sävel uus
Ei linnutkaan tänään laula
Ne kuuntelee,
kun kuiskii hiljaisuus
Metsässä asuu syvä rauha
ja minussa puhuu hiljaisuus
Hiljaisuus
torstai 24. lokakuuta 2013
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Rakkaani
Rakkaani
sulje silmäsi
jotta kuulisit sen, jota katsellessasi et kuule
Rakkaani
sulje silmäsi
jotta näkisit minut sellaisena kuin olen tämän kankean kuoreni alla
Rakkaani
sulje silmäsi
ja tartu käteeni niin johdatan sinut sinne
missä näet katselematta
ja kuulet kuuntelematta
Rakkaani
sulje silmäsi
jotta näkisit
ja kuulisit
Kun suljet silmäsi
olen vierelläsi
vaikka nyt minun mentävä on
Kun suljet silmäsi
olen vierelläsi
vaikka pois minun mentävä on
Kun suljet silmäsi
olen vierelläsi
tartun käteesi ja vien sinut sinne missä kaikki hyvin on.
sulje silmäsi
jotta kuulisit sen, jota katsellessasi et kuule
Rakkaani
sulje silmäsi
jotta näkisit minut sellaisena kuin olen tämän kankean kuoreni alla
Rakkaani
sulje silmäsi
ja tartu käteeni niin johdatan sinut sinne
missä näet katselematta
ja kuulet kuuntelematta
Rakkaani
sulje silmäsi
jotta näkisit
ja kuulisit
Kun suljet silmäsi
olen vierelläsi
vaikka nyt minun mentävä on
Kun suljet silmäsi
olen vierelläsi
vaikka pois minun mentävä on
Kun suljet silmäsi
olen vierelläsi
tartun käteesi ja vien sinut sinne missä kaikki hyvin on.
Kalahallin katolla
Kalahallin katolla
me öisin istuttiin
kynttilänvalossa runoja toisillemme ääneen luettiin
Unohda en koskaan
kun ensi kerran me suudeltiin
runoksi kauneimmaksi rakkautemme sinä aamuna puettiin
Tämä kaupunki on niin suuri
kukaan ei kuule kun mä huudan
Tämä kaupunki on niin suuri
hukun siihen joka yö
Tämä kaupunki on niin pieni
kaikki näkee kun mä itken
Tämä kaupunki on niin pieni
pakoon siellä pääse en
Halkokarin rannalta
me aamuun herättiin
Nahkatakkisi päällä suudeltiin
silmiemme meriin vajottiin
Unohda en koskaan
kun sydämein paiskasit asfaltiin
runoksi kauneimmaksi rakkautemme sinä aamuna puettiin
Olen rakastanut niin montaa
vaan en teistä ketään todella
Rakastunut rakastumiseen
rakastanut rakkautta
Ainoo rakkauteni on tää elämä
illan sini, aamun kuulaus
meren syli, metsän viileys
ja sen ääni...
Rakkaus ihmiseen ei oo pysyvää
aina aamuisin yksin mä herään
Vaan rakkaus elämään, se elää
joka aamu mä sinussa herään!
me öisin istuttiin
kynttilänvalossa runoja toisillemme ääneen luettiin
Unohda en koskaan
kun ensi kerran me suudeltiin
runoksi kauneimmaksi rakkautemme sinä aamuna puettiin
Tämä kaupunki on niin suuri
kukaan ei kuule kun mä huudan
Tämä kaupunki on niin suuri
hukun siihen joka yö
Tämä kaupunki on niin pieni
kaikki näkee kun mä itken
Tämä kaupunki on niin pieni
pakoon siellä pääse en
Halkokarin rannalta
me aamuun herättiin
Nahkatakkisi päällä suudeltiin
silmiemme meriin vajottiin
Unohda en koskaan
kun sydämein paiskasit asfaltiin
runoksi kauneimmaksi rakkautemme sinä aamuna puettiin
Olen rakastanut niin montaa
vaan en teistä ketään todella
Rakastunut rakastumiseen
rakastanut rakkautta
Ainoo rakkauteni on tää elämä
illan sini, aamun kuulaus
meren syli, metsän viileys
ja sen ääni...
Rakkaus ihmiseen ei oo pysyvää
aina aamuisin yksin mä herään
Vaan rakkaus elämään, se elää
joka aamu mä sinussa herään!
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
tiistai 10. syyskuuta 2013
Veljeni, lintuni
Kirjoitin seuraavan laulun tänään, 10.9.2013 työhuoneellani kattojen yllä.
Katselin ulkona hiljalleen leijailevia höyheniä ja musiikki taas vain tuli luokseni.
Olen viimeaikoina miettinyt ihmisen syntymää ja sitä, milloin "henki" tai "sielu" syntyy.
Syntyykö se hedelmöittymisen hetkellä? Vai puhallammeko lapsen henkiin omalla tietoisuudellamme siitä, että kannamme sisällämme uutta elämää. Olen joskus lukenut, että ihmisen sielu asuu äänessä ja että hengitys on sielun koti. Syntyykö ihmislapsi siis vasta silloin kun keuhkot alkavat toimimaan ja lapsi päästää ensimmäisen parahduksensa. Itse en tiedä. Mutta tiedän sen, että tunsin ensimmäisen lapseni jo ennen kuin sitä pystyi mistään oikeasti tietämään.
Haluaisin omistaa tämän laulun kaikille syntymättömille lapsille ja kaikille niille äideille ja isille, joiden lasten elämä on päättynyt ennen ensimmäistä hengenvetoa. Suru on suuri silloinkin, kun uusi elämä sisällä on vasta hyvin pieni. Laulu on myös kaikille niille lapsille, joiden sisko tai veli ei ole koskaan hengittänyt ensimmäistä hengenvetoaan. Parkaissut elämälle. Uskon, että lapset, herkkiä kun ovat pystyvät aistimaan ja tuntemaan enemmän kuin uskommekaan. Uskon että lapset tietävät.
Minusta on kaunis ajatus, että syntymättömät lapset elävät keskuudessamme enkeleinä. Pitävät meitä kädestä vaikeina hetkinä. Kulkevat kanssamme. En tiedä uskonko niin, mutta se on ajatuksena itselleni lohtua tuova ja saa hymyn sydämeeni. Joku sanoi, että leijailevat höyhenet kertovat enkelien läsnäolosta. Tänään ikkunani ulkopuolella leijaili kymmeniä höyheniä. Hiljalleen. Pyörien, tanssien. Ja minä lauloin.
Veljelleni, linnulleni
ja Äidilleni.
Suurella sydämellä ja rakkaudella.
(ja taas kyyneleet silmissä <3)
Katselin ulkona hiljalleen leijailevia höyheniä ja musiikki taas vain tuli luokseni.
Olen viimeaikoina miettinyt ihmisen syntymää ja sitä, milloin "henki" tai "sielu" syntyy.
Syntyykö se hedelmöittymisen hetkellä? Vai puhallammeko lapsen henkiin omalla tietoisuudellamme siitä, että kannamme sisällämme uutta elämää. Olen joskus lukenut, että ihmisen sielu asuu äänessä ja että hengitys on sielun koti. Syntyykö ihmislapsi siis vasta silloin kun keuhkot alkavat toimimaan ja lapsi päästää ensimmäisen parahduksensa. Itse en tiedä. Mutta tiedän sen, että tunsin ensimmäisen lapseni jo ennen kuin sitä pystyi mistään oikeasti tietämään.
Haluaisin omistaa tämän laulun kaikille syntymättömille lapsille ja kaikille niille äideille ja isille, joiden lasten elämä on päättynyt ennen ensimmäistä hengenvetoa. Suru on suuri silloinkin, kun uusi elämä sisällä on vasta hyvin pieni. Laulu on myös kaikille niille lapsille, joiden sisko tai veli ei ole koskaan hengittänyt ensimmäistä hengenvetoaan. Parkaissut elämälle. Uskon, että lapset, herkkiä kun ovat pystyvät aistimaan ja tuntemaan enemmän kuin uskommekaan. Uskon että lapset tietävät.
Minusta on kaunis ajatus, että syntymättömät lapset elävät keskuudessamme enkeleinä. Pitävät meitä kädestä vaikeina hetkinä. Kulkevat kanssamme. En tiedä uskonko niin, mutta se on ajatuksena itselleni lohtua tuova ja saa hymyn sydämeeni. Joku sanoi, että leijailevat höyhenet kertovat enkelien läsnäolosta. Tänään ikkunani ulkopuolella leijaili kymmeniä höyheniä. Hiljalleen. Pyörien, tanssien. Ja minä lauloin.
Veljelleni, linnulleni
ja Äidilleni.
Suurella sydämellä ja rakkaudella.
(ja taas kyyneleet silmissä <3)
Istun portailla pienen pirtin
linnun taivaalla lentävän nään
Elämääni tässä mä mietin
sen kauneudenkin nään
Voi kunpa olisi meitä kaksi
kanssasi laulaa tahtoisin
Haluisi en kasvaa isommaksi
jos silloin sinut unohtaisin
Miten voin jotain kaivata
jota ei koskaan ollutkaan
Kuinka voisin sinua surra
kun ei me koskaan halattukaan
Tartu käteeni, pieni veljeni
auta mua jaksamaan
kulje kanssani läpi elämän
Veljeni enkelien maan
Istun portailla pienen pirtin
höyhen ilmassa leijailee
Silmissäni vaik asuukin suru
sydämmein sulle hymyilee
Nousen ylös ja astun sisään
porras allani narahtaa
Lämpö täyttää mun sydämeni
Lintu taivaalla lentää saa
Miten voin jotain kaivata
jota ei koskaan ollutkaan
Kuinka voisin sinua surra
kun ei me koskaan halattukaan
Tartu käteeni pieni veljeni
auta mua jaksamaan
kulje kanssani tämä elämä
Veljeni enkelien maan
Istun pöydässä pienen pirtin
tyttökultani pihalla nään
Elämääni tässä mä mietin
sen kauneudenkin nään
Voi kunpa olisi teitä kaksi
kanssanne laulaa tahtoisin
Haluisi en elää niin vanhaksi
että sinut unohtaisin
Miten voin jotain kaivata
jota ei koskaan ollutkaan
Miksi saisin sinua surra
kun ei me koskaan tavattukaan
Tartu käteeni pieni poikani
auta mua jaksamaan
kulje kanssani läpi elämän
Poikani enkelien maan
Istun pöydässä pienen pirtin
höyhen ilmassa leijailee
Silmissäin vaikka asuukin suru
sydämein sulle hymyilee
Katson kun tyttöni astuu sisään
porras allansa narahtaa
Lämpö täyttää mun sydämeni
Lintu taivaalla lentää saa
Miten voin jotain kaivata
jota ei koskaan ollutkaan
Kuinka voisin sinua surra
kun ei me koskaan tavattukaan
Tartu käteeni pieni poikani
auta mua jaksamaan
Kulje kanssani tämä elämä
Poikani enkelien maan
maanantai 9. syyskuuta 2013
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Haavalleni
Sinä kysyt
voisinko soittaa sinua
kumisuttaa sinun runkosi vaaleanharmaata
kuminaa
lehtiesi hennon vihreää helinää
helisyttää
Ja minä vastaan
oi, minä soitan sinua
kumisutan sinun runkosi vaaleanharmaata
kuminaa
lehtiesi hennon vihreää helinää
helisytän
Oi haapani, haapani
haapani, haapani mun.
Haapani,
haapani haapani mun.
Minä kysyn
voisitko soittaa minua
kumisuttaa minun runkoni vaaleanharmaata
kuminaa
lehtieni hennon vihreää helinää
helisyttää
Ja sinä vastaat
oi, sinä soitat minua
kumisutat minun runkoni vaaleanharmaata
kuminaa
lehtieni hennon vihreää helinää
helisytät
Oi tuuleni
tuule tuuleni tule,
tule tuuleni tuule,
tule tuuleni mun
voisinko soittaa sinua
kumisuttaa sinun runkosi vaaleanharmaata
kuminaa
lehtiesi hennon vihreää helinää
helisyttää
Ja minä vastaan
oi, minä soitan sinua
kumisutan sinun runkosi vaaleanharmaata
kuminaa
lehtiesi hennon vihreää helinää
helisytän
Oi haapani, haapani
haapani, haapani mun.
Haapani,
haapani haapani mun.
Minä kysyn
voisitko soittaa minua
kumisuttaa minun runkoni vaaleanharmaata
kuminaa
lehtieni hennon vihreää helinää
helisyttää
Ja sinä vastaat
oi, sinä soitat minua
kumisutat minun runkoni vaaleanharmaata
kuminaa
lehtieni hennon vihreää helinää
helisytät
Oi tuuleni
tuule tuuleni tule,
tule tuuleni tuule,
tule tuuleni mun
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Mary Manner Soundcloudissa.
Soundcloudista löydät demot kappaleista Virta ja Manner.
Mary Manner
Pääset kuuntelemaan nämäkin kappaleet livenä ensi lauantaina 6.7 VilliElossa Jyväskylässä (Asemakatu 11 A) klo 16. VilliElon konsertti on akustinen ja tila pieni, eli tulethan paikalle ajoissa. Kokoonpano keikalla: Minna Myllymäki: laulu ja gongi, Tiina Romppainen: laulu, piano, lyömäsoittimet, Emmi Aarnio-Metsänen: laulu, lyömäsoittimet, Suvi Runonen-Väinämö: äänimaljat, huilu, Juho Niva: kitara, lyömäsoittimet.
Konserttiin on vapaa pääsy.
Mary Manner
Pääset kuuntelemaan nämäkin kappaleet livenä ensi lauantaina 6.7 VilliElossa Jyväskylässä (Asemakatu 11 A) klo 16. VilliElon konsertti on akustinen ja tila pieni, eli tulethan paikalle ajoissa. Kokoonpano keikalla: Minna Myllymäki: laulu ja gongi, Tiina Romppainen: laulu, piano, lyömäsoittimet, Emmi Aarnio-Metsänen: laulu, lyömäsoittimet, Suvi Runonen-Väinämö: äänimaljat, huilu, Juho Niva: kitara, lyömäsoittimet.
Konserttiin on vapaa pääsy.
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Tänään Äitienpäivänä
Tänään äitienpäivänä
haluaisin antaa itselleni
ja meille kaikille äideille
sen parhaan lahjan
Kun vain osaisi olla odottamatta
jotain muuta
jotain muilta.
Voi kun osaisi ymmärtää,
että elämä itsessään
on juhla.
On lahja.
Se olisi se paras lahja.
Ei siihen tarvita mitään muuta,
malttaa vain olla.
Istahtaa aurinkoon,
kuunnella lasten naurua, laulua, riitoja
imuroida.
Voi kun osaisin ymmärtää,
että tämä itsessään
on juhla
On lahja.
Se olisi se paras lahja.
Jos osaisin.
haluaisin antaa itselleni
ja meille kaikille äideille
sen parhaan lahjan
Kun vain osaisi olla odottamatta
jotain muuta
jotain muilta.
Voi kun osaisi ymmärtää,
että elämä itsessään
on juhla.
On lahja.
Se olisi se paras lahja.
Ei siihen tarvita mitään muuta,
malttaa vain olla.
Istahtaa aurinkoon,
kuunnella lasten naurua, laulua, riitoja
imuroida.
Voi kun osaisin ymmärtää,
että tämä itsessään
on juhla
On lahja.
Se olisi se paras lahja.
Jos osaisin.
torstai 9. toukokuuta 2013
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Huomasitko?
Huomasitko?
Kuljin juuri hetken
sielusi kanssa käsikkäin
Kun viimein ymmärsin,
että näet saman kuin minä
Kuvitat maailman,
jolle minä puen sanat
Kuljin juuri hetken
sielusi kanssa käsikkäin
Kun viimein ymmärsin,
että näet saman kuin minä
Kuvitat maailman,
jolle minä puen sanat
perjantai 26. huhtikuuta 2013
25.4.03
Olen ollut runoilija aina
Niin kauan kuin muistan olen sanoittanut maailmaa
Mullan lemun
Auringonsäteiden lämmön
Linnunlaulun
Hiirenkorvalla olevien lehtien vihreyden
kaiken vihreyden
Merituulen maun huulillani
Varpaat kuumassa hiekassa ja jäisen meren sylissä
Pakkasen tuoksun
Kynttilänvalon
kaiken valon
ja pimeyden
Kuinka kummaa, että vasta tänään ymmärrän sen?
Niin kauan kuin muistan olen sanoittanut maailmaa
Mullan lemun
Auringonsäteiden lämmön
Linnunlaulun
Hiirenkorvalla olevien lehtien vihreyden
kaiken vihreyden
Merituulen maun huulillani
Varpaat kuumassa hiekassa ja jäisen meren sylissä
Pakkasen tuoksun
Kynttilänvalon
kaiken valon
ja pimeyden
Kuinka kummaa, että vasta tänään ymmärrän sen?
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Manner
Unessain antautuisin sinuun
maailman jokaisella rannalla
Silloin tarttuisit sä minuun
käsivarsillasi vahvoilla
Tarrautuisit tahdottomaan ruumiiseeni voimalla
Sitten herään
ja muistan
Sä oot mun meri, vaan
Hän on mun manner
Jota pitkin jalkani astuu
Jonka polkuja yksin mä kuljen
Jota vasten pääni mä painan
Josta elämän ammennan
Mutta öisin herään huutooni
En henkeä saa
Tahdoton ruumiini meren sylissä
Maa niin kaukana
En sitä nää
Unessain antautuisin sinuun
maailman jokaisella rannalla
Silloin tarttuisit sä minuun
käsivarsillasi vahvoilla
Tarrautuisit tahdottomaan ruumiiseeni voimalla
Ja kun herään
mä muistan
Sä oot mun meri, vaan
Hän on mun manner
Jonka multaan juureni hauraat
saan upottaa, se mua kantaa
Josta voiman varteni hento
myrskyihin mannerten saa
Mutta miksi meri mua kutsuu?
Miksi huumaa, varteni taipuu!
Juureni hauraat, mullan alla
meren syliin mua vie
Unessain antautuisin sinuun
maailman jokaisella rannalla
Silloin tarttuisit sä minuun
käsivarsillasi vahvoilla
Tarrautuisit tahdottomaan ruumiiseeni voimalla
Sitten herään
ja muistan
Sä oot mun meri, vaan
Hän on mun manner
Saisinpa elää meren rannalla
Sua katsellen, tuoksusi tuntien
Juureni hauraat syvällä maassa
Varteni hento vapaana
Ja kun mereltä tuulee
Myrsky raivoaa
Aallot mua kohti kurottaa
Meri mua riepottaa, varteni murskaa
Suolaan juureni tukahduttaa!
maailman jokaisella rannalla
Silloin tarttuisit sä minuun
käsivarsillasi vahvoilla
Tarrautuisit tahdottomaan ruumiiseeni voimalla
Sitten herään
ja muistan
Sä oot mun meri, vaan
Hän on mun manner
Jota pitkin jalkani astuu
Jonka polkuja yksin mä kuljen
Jota vasten pääni mä painan
Josta elämän ammennan
Mutta öisin herään huutooni
En henkeä saa
Tahdoton ruumiini meren sylissä
Maa niin kaukana
En sitä nää
Unessain antautuisin sinuun
maailman jokaisella rannalla
Silloin tarttuisit sä minuun
käsivarsillasi vahvoilla
Tarrautuisit tahdottomaan ruumiiseeni voimalla
Ja kun herään
mä muistan
Sä oot mun meri, vaan
Hän on mun manner
Jonka multaan juureni hauraat
saan upottaa, se mua kantaa
Josta voiman varteni hento
myrskyihin mannerten saa
Mutta miksi meri mua kutsuu?
Miksi huumaa, varteni taipuu!
Juureni hauraat, mullan alla
meren syliin mua vie
Unessain antautuisin sinuun
maailman jokaisella rannalla
Silloin tarttuisit sä minuun
käsivarsillasi vahvoilla
Tarrautuisit tahdottomaan ruumiiseeni voimalla
Sitten herään
ja muistan
Sä oot mun meri, vaan
Hän on mun manner
Saisinpa elää meren rannalla
Sua katsellen, tuoksusi tuntien
Juureni hauraat syvällä maassa
Varteni hento vapaana
Ja kun mereltä tuulee
Myrsky raivoaa
Aallot mua kohti kurottaa
Meri mua riepottaa, varteni murskaa
Suolaan juureni tukahduttaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)