perjantai 16. joulukuuta 2016

Sinusta minä en osaa uneksia

Ihoni
Ihosi
Yhdessä yhtä

Kätesi hipaisussa ikuisuus
Teet minut kosketus kosketukselta näkyvämmäksi
Piirrät karttani rajat uudelleen

Valloitat uusia valtakuntia
joiden olemassaolosta en ole osannut edes uneksia

Valloitat vaatimatta ja väkivallatta
Kysymättä pyydät ja vastaamatta myönnyn
Karttani on rajaton

Hetkinen

Kosketuksesi työntyy syvemmälle maaperääni
Lihakset. Luut. Sisäelimet

Halun hyökyaalto tulvii päälleni
Riisuen kaiken
Pelon. Takertumisen. Epävarmuuden.

Jättäen jäljelle minut
Paljaana

Hiljaa

Sydämesi astuu sydämeni viereen
Kuiskaillen rakkauden sanoja
Kielellä, jota mieleni ei ymmärrä
Mutta jonka värähtelyn sydämeni tunnistaa
Kielellä joka olen

Sisäelimesi. Luusi. Lihaksesi.
Ihosi
Etääntyy

Päästän irti
Sisäelimistäsi. Luistasi. Ihostasi.
Sinusta

Olet poissa
Minä värähtelen
Olen tyhjä ja siten täysi

Sinusta minä en osaa uneksia


Sysimusta yö

Sysimusta yö
Pimeän porteilla kolkutan
Madot manalan manaan

Tuonen virrassa
Taivas pimeä peitto

Kurotan sen läpi

Tähdet avautuvat
Valo tulvii
Valo tulvii

Olen sysimusta yö
Kehoni pimeän portti
Mielessäin madot manalan

Vereni Tuonen virta
Ylläin pimeän peitto

Kurotat sen läpi

Silmäni avautuvat

Valo tulvii

Valo tulvii

Maa kantaa



”Horjahdan

Ja kaadun

Putoan

Ja nousen ylös


Horjahdan

Ja kaadun

Putoan

Ja nousen ylös


Horjahdan

Ja kaadun

Putoan

Ja jään


Maa kantaa

Maa kantaa

Maa kantaa


Näen taivaan

Putoilevat pisarat

tulvivat silmistäni

sulattaen sydämeni jään”

Halki pimeän metsän


Kuljet kanssani
edelläni
jäljissäni
rinnallani
halki pimeän metsän
Aistit avoinna
hapuillen

Sinun askeleesi on niin kevyt
osaat olla hiljaa ja kuunnella
Minä rymisen ja rämisen
horjun ja hihitän
Räikeydelläni rikon hiljaisuuden herkän hunnun

Sinä ojennat kätesi
”Katso, tulikärpäsiä!”
Minä katson ja tunnen vain kätesi viileyden
Valoa en näe. En tulta.

Hidastan vähän ja hengitän
astun hiljaisuuteen minäkin
Metsä pehmenee
pysähdymme
ilma väreilee

Näen vähemmän
vaimenen

Tunnen enemmän
hiljaisuuden

Olen metsä

Olen hiljaisuus.












Ensilumi


Ensilumen tuoksu
Katselen ulos
Lehti leijailee
määrätietoisesti maan syliin
Lumihiutale sen rinnalla
kovin hento
Tuulen vietävissä
Ovi kolahtaa
Käännän katseeni
Astut sisään
Painavissa saappaissasi
pellon mutaa
Mukanasi
ensilumen tuoksu
Rakastan sitä
ja sinua