maanantai 7. elokuuta 2023

Sydämeni kammioissa / Olet tuulen henkäys

 Sydämeni kammioissa


Sä oot tuulen henkäys

Perhoset

Sydämeni kammioissa

Kasvattavat siipensä


Suunnattomiksi. 


Siinä laulussa sanottiin

“Rakkaus on tila välillämme”

Mutta musta tuntuu

Että ainakin välillä

sen tilalla on pelko


Rakastaa.


Kadota. 


Joskus se tila on suunnaton

Vaikka olisit vieressäni

Ihan lähellä

Jalkasi

Epähuomiossa

Lantioni päällä


Tyhjyys. 


Kun katson sun silmiin

Aika katoaa

On yhtäaikaa nyt

Ja kakstuhattakolkytviis


Ikuisuus


Tarviin tilaa

Suunnattomasti 

Aikaa

Jotta rakkaus

Täyttää tilan väliltämme


Ja pelko

Katoaa


ILMAN ON HELPPO OLLA / KANNA KOLBAKUR

 ILMAN ON HELPPO OLLA / KANNA KOLBAKUR

Kämmenelläin perhonen

Sen siivenisku täyttää ikuisuuden

Harteillasi kannat painon ihmisen

Vaan voinko luottaa vaik tunnen sen?


Miksi taivas on 

Miksi taivas on

Miksi taivas on niin kaukana musta

Miksi taivas on

Miksi taivas on

Miksi taivas on niin musta


Valo taivaan minut sokaisee

Partaterillänsä ihoni läpäisee

Silmäkulmassasi näen kyyneleen

Suutelen pois sen vaikken tiedä mitä teen


Miksi taivas on 

Miksi taivas on

Miksi taivas on niin kaukana musta

Miksi taivas on

Miksi taivas on

Miksi taivas on niin musta


Tartun harjaasi ja meet

Niitylle mis kyyneleet virtaa vuolaina

Ja ilman on kevyt olla

Valo kirkkain säteilee sisältäin ja läpäisee kuoreni

Ja sen painossa on helppo olla


Eikä mun taivas oo

Ei mun taivas oo

Ei mun taivas oo niin kaukana musta

Eikä mun taivas oo

Ei mun taivas oo

Ei mun taivas oo enää musta


tiistai 23. toukokuuta 2017

Minä jään


Kun koivuilla on korvat
kuulen minäkin kesän vihreyden

Haistan auringon lämmön ihollani
ja näen ennen näkemättömän näkymättömän

joka hiirenhiljaa herättää henkeni

Ja jään

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kesyttämättömästä minä pidän

minä pidän
kesyttämättömästä metsästä
ruokkoamattomasta aluskasvillisuudesta
ja myrskyn kaatamista kuusista

juurikot seininä
mattona sammal

kesyttämättömästä metsästä
minä pidän

ja miehestä

jonka
kirkkaista
syvistä
lähteensilmistä
mättäiden välissä

valo välkehtii

rehottavasta parrasta
joka ei rivissä eikä ruodussa pysy
kuten eivät metsän puutkaan
ihmisen mieliksi riviin asetu

minä pidän
villistä vihreästä metsästä
joka on ihmisen käden karaisulta karannut
ja metsäkoneen

ja miehestä

jonka sielu on vapaa
ja sydämestä pulppuavat rakkauden sanat
herättävät minut henkiin

kuten

keväinen

sade

metsän

hengen

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Ja yhtyisimme osaksi luonnon ykseyttä

mesiangervo
suopursu
kurjenpolvi

seitsemän syvänoranssia ruusua maljakossani
tuoksullaan muistuttavat minua sinusta

tänään olen kukkeimmillani
hedelmällisyyteni tuoksu huumaava

rintojeni turpeat urvut puhkeamaisillaan
kevään vehreyteen

pyhimpäni kukinto aukeaa hiljaa

jos olisit tänään luonani
kutsuisin kolibrisi
siemailemaan pyhää nektariani

ja yhtyisimme osaksi luonnon ykseyttä

tiistai 17. tammikuuta 2017

Kuka on tuo Nainen?

Silmät
Pohjattomat kaivot
Portti
Viisauteen
Hulluuteen

Sydän
Riekaleiksi revitty
Auki
Totuuteen

Syli
Intohimolle antautunut
Tie
Vapauteen

En ennen tuntenut häntä

Tänään
Tunnen

perjantai 16. joulukuuta 2016

Sinusta minä en osaa uneksia

Ihoni
Ihosi
Yhdessä yhtä

Kätesi hipaisussa ikuisuus
Teet minut kosketus kosketukselta näkyvämmäksi
Piirrät karttani rajat uudelleen

Valloitat uusia valtakuntia
joiden olemassaolosta en ole osannut edes uneksia

Valloitat vaatimatta ja väkivallatta
Kysymättä pyydät ja vastaamatta myönnyn
Karttani on rajaton

Hetkinen

Kosketuksesi työntyy syvemmälle maaperääni
Lihakset. Luut. Sisäelimet

Halun hyökyaalto tulvii päälleni
Riisuen kaiken
Pelon. Takertumisen. Epävarmuuden.

Jättäen jäljelle minut
Paljaana

Hiljaa

Sydämesi astuu sydämeni viereen
Kuiskaillen rakkauden sanoja
Kielellä, jota mieleni ei ymmärrä
Mutta jonka värähtelyn sydämeni tunnistaa
Kielellä joka olen

Sisäelimesi. Luusi. Lihaksesi.
Ihosi
Etääntyy

Päästän irti
Sisäelimistäsi. Luistasi. Ihostasi.
Sinusta

Olet poissa
Minä värähtelen
Olen tyhjä ja siten täysi

Sinusta minä en osaa uneksia