Hiljaisuus

Tämän seuraavan laulun kirjoitin Valamon luostarissa, alkusyksyisessä metsässä kuljeskellessani. Metsä on minulle pyhä paikka. Ja luonnonrauha muutenkin. Tämä päivä oli kaunis ja hiljainen. Kulkemani polku metsän läpi, kohti kalliosta järven rantaa huokui rauhaa ja pyhyyttä. Järven rannalla, korkealla kalliolla pysähdyin hetken. Katselemaan. Kuuntelemaan. Kun pysähtyy kuuntelemaan hiljaisuutta, sen todella kuulee.

Tämän laulun kirjoittaminen tänne on jäänyt, ehkä juuri siksi että se pitää kirjoittaa tänään. Eilen menetin ääneni, toista kertaa elämässäni, kun sairastuin kurkunpääntulehdukseen. Minussa puhuu nyt hiljaisuus.

Metsässä asuu pyhä rauha
ja minussa hiljaisuus

Viel pellolla kasvaa kultakaura
Mut minussa syntyy sävel uus

Ei linnutkaan tänään laula
Ne kuuntelee,
kun kuiskii hiljaisuus

Metsässä asuu syvä rauha
ja minussa puhuu hiljaisuus
Hiljaisuus

Rakkaani

Rakkaani
sulje silmäsi
jotta kuulisit sen, jota katsellessasi et kuule

Rakkaani
sulje silmäsi
jotta näkisit minut sellaisena kuin olen tämän kankean kuoreni alla

Rakkaani
sulje silmäsi
ja tartu käteeni niin johdatan sinut sinne
missä näet katselematta
ja kuulet kuuntelematta

Rakkaani
sulje silmäsi
jotta näkisit
ja kuulisit

Kun suljet silmäsi
olen vierelläsi
vaikka nyt minun mentävä on

Kun suljet silmäsi
olen vierelläsi
vaikka pois minun mentävä on

Kun suljet silmäsi
olen vierelläsi
tartun käteesi ja vien sinut sinne missä kaikki hyvin on.

Kalahallin katolla

Kalahallin katolla
me öisin istuttiin
kynttilänvalossa runoja toisillemme ääneen luettiin
Unohda en koskaan
kun ensi kerran me suudeltiin
runoksi kauneimmaksi rakkautemme sinä aamuna puettiin

Tämä kaupunki on niin suuri
kukaan ei kuule kun mä huudan
Tämä kaupunki on niin suuri
hukun siihen joka yö

Tämä kaupunki on niin pieni
kaikki näkee kun mä itken
Tämä kaupunki on niin pieni
pakoon siellä pääse en

Halkokarin rannalta
me aamuun herättiin
Nahkatakkisi päällä suudeltiin
silmiemme meriin vajottiin
Unohda en koskaan
kun sydämein paiskasit asfaltiin
runoksi kauneimmaksi rakkautemme sinä aamuna puettiin

Olen rakastanut niin montaa
vaan en teistä ketään todella
Rakastunut rakastumiseen
rakastanut rakkautta

Ainoo rakkauteni on tää elämä
illan sini, aamun kuulaus
meren syli, metsän viileys
ja sen ääni...

Rakkaus ihmiseen ei oo pysyvää
aina aamuisin yksin mä herään
Vaan rakkaus elämään, se elää
joka aamu mä sinussa herään!