Minä jään

Kun koivuilla on korvat
kuulen minäkin kesän vihreyden

Haistan auringon lämmön ihollani
ja näen ennen näkemättömän näkymättömän

joka hiirenhiljaa herättää henkeni

Ja jään

Kesyttämättömästä minä pidän

minä pidän
kesyttämättömästä metsästä
ruokkoamattomasta aluskasvillisuudesta
ja myrskyn kaatamista kuusista

juurikot seininä
mattona sammal

kesyttämättömästä metsästä
minä pidän

ja miehestä

jonka
kirkkaista
syvistä
lähteensilmistä
mättäiden välissä

valo välkehtii

rehottavasta parrasta
joka ei rivissä eikä ruodussa pysy
kuten eivät metsän puutkaan
ihmisen mieliksi riviin asetu

minä pidän
villistä vihreästä metsästä
joka on ihmisen käden karaisulta karannut
ja metsäkoneen

ja miehestä

jonka sielu on vapaa
ja sydämestä pulppuavat rakkauden sanat
herättävät minut henkiin

kuten

keväinen

sade

metsän

hengen