kuiskiva meri
sen vuoksi ja luode
luoksesi maailman meriä kuljen
vuoksesi mitä vaan
elämä on alati muuttuva laulu
vellova meri
sen vuoksi ja luode
vuoksesi maailman meriä kynnän
luoksesi tulla jos saan
niin oisin onnellinen
koska rakkaus on päämäärä
ja sinä, sinä satama
elämä on alati muuttuva taulu
lempeä meri
sen vuoksi ja luode
luoksesi maailman meriä kuljen
vuoksesi mitä vaan
elämä on alati muuttuva laulu
möyrivä meri
sen vuoksi ja luode
vuoksesi maailman meriä kynnän
luoksesi tulla jos saan
niin oisin onnellinen
koska rakkaus on päämäärä
ja sinä, sinä satama
elämäl' on alati muuttuva luonne
ystäväin meri
sen luokseni tuonee
ainiaan maailman meriä kuljen
perillä kun olla näin saan
ja olen onnellinen
koska meri on rakkaus
ja tämä hetki minun kotisatama
ja olen onnellinen
koska meri on rakkaus
ja tämä hetki minun kotisatama
Niin. Mitä jos ei olekaan mitään päämäärää? Takuuta siitä, että jossain perillä olisimme onnellisia? Entäpä jos kaikki on vain juuri tässä hetkessä. Ja olemmekin ihan koko ajan perillä.
