Tummaan multaan

Tummaan multaan
kulkee juuret
kuusen suuren
salaisuuden

Kätkee sisään
kaarnan lujan
ajan alle
antautuvan

Ikuinen on
liike elon
ihmiskehon
rajallinen

Jotain luulet
tietäväsi
mutta luokses
Kalman käsi

Kurottaa ja
huomaat tiedon
katoavan
uppoavan

Tummaan multaan
jonne kulkee
juuret suuren
kuusen.

Lumisen Sinisen Harmaa Hämärä

Rakastan tätä
lumisen
           sinisen
                     harmaata hämärää

Aikaa, johon auringon hengästyttävän pakahduttavat
ja sokaisevan kirkkaat säteet eivät
läpitunkevalla voimallaan yletä

Aikaa
joka on taikaa
ja totta

Tulen liikkuva valo
kirkkaus hämärän lempeässä sylissä

Lepään tässä
olen luvalla hiljaa

Pehmenen
   pimeyden
      painavan peitteen alla
sille antautuen

Saan itsekin olla
lumisen
           sinisen
                    Harmaa Hämärä

Kokkola. Rakkaus. Elämä. Kiitollisuus omasta lahjasta.

Olen puhunut ihmisille siitä, että en tee musiikkia, vaan musiikki tulee minulle. Olen kuullut muidenkin lauluntekijöiden puhuneen paikasta, josta musiikki tulee. Mielentilasta. Tilasta, jolloin on vastaanottavainen. Auki. Ja musiikki vain tulee. Tai muu taide. Visiot. Ideat. Näyt. 

Muutama viikko sitten istuin laulamassa Bhajaneita* ja näin selkeästi jotain. Minulle on annettu avain paikkaan, jossa on kaikki musiikki. Mennyt, jo tehty, ja tuleva. Täällä paikassa on myös kaikki muu taide. Kaikki viisaus. Kaikki tieto. Kuinka suuri lahja! Kuinka suuri vastuu. 

Olen siis noin vuoden verran tutustunut Ääneen ihan "uudella" tavalla - yläsävellaulun ja eri uskontojen pyhien laulujen kautta. Olen laulanut yläsäveliä (ns. kurkkulaulua), varhaiskeskiaikaisia kristillisiä lauluja, sanskriitin ja gurmukhin kielisiä mantroja sekä ihan vain vokaaliäänteitä. Ja olen hämmästellyt sitä tunnetta, kuinka voin tuntea tämän maailman niin selvästi. Olla kotona äänessä ja laulamisessa. Kuin tuntisin jokaisen laulun heti. Vaikka ensi kerran kuulen jonkun laulun, niin se on tuttu. Kuin tapaisi ystävän, jonka on nähnyt viimeksi vuosia sitten ja jo ensimmäisellä halauksella tuntuisi, että erossaoloaikaa ei olekaan. 

I know it by heart.

Kun olin lapsi, olin vastaanottavainen. Musiikki kulki lävitseni. Äitini kertoo tarinaa siitä, kun vain lauloin. Itsekin muistan, että nautin saunavuorostamme, kylpyhuoneen resonanssi tuki minun lävitseni kulkevaa musiikkia. Muistan kertoneeni tarinoita laulaen. Ja harmitelleeni jälkeenpäin, ettei niitä mitenkään pystynyt tallentamaan. Vuosikymmeniä tämä lahjani oli piilossa. Odotti. Kunnes muutama vuosi sitten musiikki taas tuli. Se tuli niin suurena hyökyaaltona, että se melkein kaatoi minut. Voin kertoa tarkalleen sen hetken. Pyöräilimme perheeni kanssa Ahvenanmaalla ja yhtäkkiä musiikki tuli. Ensimmäinen lauluni. Sanat. Sävel. Viulut. Sellot. Saksofonit. Laulustemmat. Miten kaunis hetki!

Ja nyt olin valmis sen tallentamaan. Tästä se lähti. Aluksi laulut tulivat yllättäen. Pieninä paloina. Kaikuina ja häivähdyksinä. Joskus sain ne kiinni. Aika usein ne palasivat takaisin odottamaan minua. Tai jotain toista ihmistä, jolla on avain sinne missä laulut elävät. 

Nyt olen ymmärtänyt, etteivät lauluni ole minun lauluja. Ei laulamisessani ole kyse minusta. Olen vain välikappale. Ja kuinka upeaa se onkaan. Lauluni kertovat minusta. Sinusta. Menneestä ja tulevasta.

Miksi kirjoitan tämän tänään? Koska ymmärsin juuri, että joskus saatan kirjoittaa lauluni "väärin". Tiedäthän. Kun näet jonkun asian vain nopeasti ja haluat välittää sen eteenpäin. Saatat tulkita ns. väärin. Riippuen siitä, mitä olet valmis kokemaan ja näkemään. Noh. Tämä lauluni, joka tuli minulle ehkä n. vuosi sitten. Ymmärsin, että sanat ovat hieman väärin :) ja halusin kirjoittaa sen uudelleen. Koska nyt tunnen sen olevan oikein. Tähän päivään ja tähän hetkeen. Tänään olen valmis laulamaan lauluni näin. 

Tämä on rakkaudelle. Sille suurelle tunteelle. Rakkaudelle ihmiseen, mieheen, naiseen. Rakkaudelle omaan lapseen. Rakkaudelle luontoon, eläimiin. Rakkaudelle mereen. Rakkaudelle ystävään. Rakkaudelle kumppaniin. Rakkaudelle elämään. Intohimolle. Aatteen palolle! Rakkaudelle pyhyyteen. Rakkaudelle hyvään. Rakkaudelle. Olen rakastanut niin paljon. Sydämeni on särkynyt niin usein. Mutta joka kerta se aukeaa vain enemmän. Kun panssarit ympäriltä murtuvat. Kun suojaukset varisevat. Sydämen valo loistaa kauas ja valaisee pimeimmänkin nurkan.

Kiitos rakkaus. Kiitos elämä. Kiitos, että olen saanut rakastaa niin paljon. Ja kuinka paljon saankaan vielä tämän ihmiselämäni aikana rakastaa <3

*Bhajanit ovat alunperin Hindulaisia pyhiä lauluja, jolla kytkeydymme jumalaiseen yhteyteen, mutta ne Bhajanit, joissa minä olen käynyt ovat enemmänkin uskontovapaita - yli uskontojen kurottavia - tapahtumia, joiden tarkoituksena on kuitenkin löytää yhteys johonkin suurempaan. On se sitten jumala tai oma sisäinen viisaus tai syvempi tietoisuuden taso (tätä termiä käyttää Iegor Reznikoff, joka on opettajani varhaiskristillisen lauluperinteen parissa). 

Kalahallin katolla

me öisin istuttiin

kynttilänvalossa runoja toisillemme ääneen luettiin

Unohda en koskaan

kun ensi kerran me suudeltiin

runoksi kauneimmaksi rakkautemme sinä aamuna puettiin

Tämä kaupunki on niin suuri

kukaan ei kuule kun mä huudan

Tämä kaupunki on niin suuri

hukun siihen joka yö

Tämä kaupunki on niin pieni

kaikki näkee kun mä itken

Tämä kaupunki on niin pieni

pakoon sitä pääse en

Halkokarin rannalta

me aamuun valvottiin

Nahkatakkisi päällä suudeltiin

silmiemme meriin vajottiin

Unohda en koskaan

kun sydämein paiskasit asfaltiin

runoksi kauneimmaksi rakkautemme sinä iltana puettiin

Olen rakastanut niin montaa

ja teistä kaikkia todella

Rakastunut rakastumiseen

rakastanut rakkautta

Mut suurin rakkauteni on tää elämä

illan sini, aamun kuulaus

meren syli, metsän viileys

ja sen ääni...

Rakkaus ihmiseen ei oo pysyvää

aina aamuisin yksin mä herään

Vaan Rakkaus, se elää

joka aamu se minussa herää!

merenkulkijan laulu

elämä on alati muuttuva taulu
kuiskiva meri
               sen vuoksi ja luode
luoksesi maailman meriä kuljen
vuoksesi mitä vaan

elämä on alati muuttuva laulu
vellova meri
             sen vuoksi ja luode
vuoksesi maailman meriä kynnän
luoksesi tulla jos saan

niin oisin onnellinen
koska rakkaus on päämäärä
ja sinä, sinä satama

elämä on alati muuttuva taulu

lempeä meri

               sen vuoksi ja luode

luoksesi maailman meriä kuljen

vuoksesi mitä vaan

elämä on alati muuttuva laulu

möyrivä meri

             sen vuoksi ja luode

vuoksesi maailman meriä kynnän

luoksesi tulla jos saan

niin oisin onnellinen

koska rakkaus on päämäärä

ja sinä, sinä satama

elämäl' on alati muuttuva luonne

ystäväin meri 

              sen luokseni tuonee

ainiaan maailman meriä kuljen

perillä kun olla näin saan

ja olen onnellinen

koska meri on rakkaus

ja tämä hetki minun kotisatama

ja olen onnellinen

koska meri on rakkaus

ja tämä hetki minun kotisatama

Niin. Mitä jos ei olekaan mitään päämäärää? Takuuta siitä, että jossain perillä olisimme onnellisia? Entäpä jos kaikki on vain juuri tässä hetkessä. Ja olemmekin ihan koko ajan perillä.

Sukeltaisinko?

Elämän
Luokseni
               kantamat
                              mahdollisuudet
Usein
Sekoittavat mun pään

Elämän
Tielleni
             työntämät
                             haasteet
Saavat minut
Joskus
Epäilemään

Olenko valmis?
Pystynkö tähän?
Valitsiko oikein?

Vai viekö valintani minut
Kauemmaksi
                     Itsestäni
Epätietoisuuden
Syvään
           Syvään
                       Mereen

Elämän
Luoksesi
               Kantamat
                               Mahdollisuudet
Usein sekoittavat sun pään

Elämän
Tiellesi
            Työntämät
                              Haasteet
Saavat sinut joskus epäilemään

Oletko valmis?
Pystytkö tähän?
Valitsisitko oikein?

Vai viekö valintasi sinut
Lähemmäksi
                     Itseäsi

Epätietoisuuden
Hyvään
             Syvään
                         Mereen

Elämän
Luokseni
               Kantamat
                               Mahdollisuudet
Joskus sekoittavat mun pään

Elämän
Tielleni
            Työntämät
                             Haasteet
Saavat minut usein epäilemään

Valitsenko lainkaan?
Voinko vain luottaa?
Ja kulkea levollisesti
Lähemmäksi
                     Itseäni
(Epä)Tietoisuuden
Syvään
            Hyvään
                         Mereen

vain hengittää - maailma sua kantaa

sinä sanot
että enää jaksat tuskin
hengittää

minä vastaan
hengittäminen
on automaatio

sinä sanot
tänään
maailma on liian raskas kantaa

minä sanon
älä huoli
tänään maailma sua kantaa

sinä sanot
että jaksat enää tuskin mitään
antaa

minä vastaan
ei se haittaa
ei sun aina tarvikaan

joskus riittää kun vain jaksaa
sisään
ulos
hengittää

ja sitäkään ei tarvi
jaksaa
se sujuu ihan itsestään

Pyyntöni

Johdata
Minua
Anna minulle voimia

Kulkea
Mun omaa polkua
Vaikka se joskus on
niin raskas astua

Johdata
Minua
Jotta mä kulkisin kohti valoa

Kuljeta
Minua
Jotta mä löytäisin
aitoo, aitoo rakkautta

Kannata
Minua
Jotta mä jaksaisin täällä kulkea

Ja matkata
Kohti kirkautta
Mielein ja sydämein
aina avoinna

Johdata
Minua
Anna minulle voimia

Veljeni, Lintuni -laulu syntyi minulle ikäänkuin vastineeksi Otto Kotilaisen säveltämään ja Zacharias Topeliuksen sanoittamaan (suom. Karl Adolf Hougberg) joululauluun "Varpunen jouluaamuna". Tämä laulu oli minulle lapsena äärettömän rakas ja lauloin sitä paljon. Oma tekstini on ikäänkuin sen pirtin portaalla istuvan tytön äänellä kerrottu tarina. Alkuperäisessä tekstissä kaikuu suru lapsen menettämisestä ja syvästä uskosta Jumalaan. Omassa tekstissäni näkökulma on siskon. Ja myös äidin.

Tämä Pyyntöni- lauluni on myös vastine. Olen aina rakastanut virsiä, vaikken olekaan mieleltäni ja sydämeltäni kovin sitoutunut tähän meidän viralliseen kirkkoomme. Rakastan kyllä myös kirkkoja, niiden tunnelmaa ja akustiikkaa. Kuten myös rakastan kaikkia muita pyhiä paikkoja, joissa ihmiset lähestyvät omaa jumalaansa. Tai muuten vain hiljentyvät ja etsivät yhteyttä johonkin suurempaan. Oma sydämeni haluaa pysyä vapaana ja sitoutumattomana kun uskonnoista puhutaan. Silti koen kulkevani elämässäni vahvassa kannatuksessa. Turvassa ja luottaen. Vaikeina hetkinäkin.

Ja siis pyyntöni on vastine virrelle 125, Kosketa minua Henki. Molemmissa vastineissani olen halunnut säilyttää sekä melodisesti jotain alkuperäisestä ja myös tekstillisesti. Veljeni, lintuni -laulun voi kuunnella Soundcloudissa. Tätä Pyyntöäni saatte vielä odottaa (kunnes löydän itselleni uuden pianistin tai opin itse hieman paremmaksi).