Perjantai

Perjantai
kuulaaseen kauneutees herätä taas sain
Luulin kai
polullain kulkisit aina rinnallain

Hetken seisahdin kanssa ystävän
lämmin kätensä kädessäin
Heijastui maailma kaunis silmistäin
Silmistään unelmiini näin

Rinnallain
vaik kuljit silmäsi suljit katseeltain
Noinko vain
unelmain katosi, hajos maailmain?

Vain hetken kuljin mä kanssa ystävän
lämpönsä kannan ain mukanain
Avautuu maailma kaunis edessäin
Silmilläin unelmiini nään

Vapaus Youtubessa

Muistin tänään tiskatessani, että teimme sunnuntaiversion kappaleesta "Vapaus" jo aikaa sitten. Postitan linkin tänne. Kyseessä siis kotona tehty nauhoite arkisten äänien kaikuessa taustalla. Hiomaton, siksi omannäköinen. Kuvat on ottanut Juho Niva.

Mary Manner: Vapaus

Laulu arkiselle rakkaudelle

Sanoin en aio koskaan tehdä

yhtään rakkauslaulua

Aivan liikaa on niihin

kulutettu paperia

Mutta kuitenkin tämän laulun

aion sulle kirjoittaa

Rakkaudelle arkiselle

tahdon tämän omistaa

Sä oot mun keittiö, jossa laitan ruokaa

Teepannuni, joka hiljaa huokaa

Olohuoneeni matto punainen

Nojatuolini, johon illoin vaivun

Villavilttini, sen alle suojaan painun

Olet kotini,

tänään huomasin sen

Rakkauteni aivan arkinen

Ennen luulin että tahdon

täällä yksin vaeltaa

Maailmaani omaan suuntaan

itsekseni suunnistaa

Mutta kanssasi yhtä hyvä

on kuin yksin kulkea

Ehkä joskus parempikin

kun saan sinuun nojata

Sä oot mun keittiö, jossa laitan ruokaa

Teepannuni, joka hiljaa huokaa

Olohuoneeni matto punainen

Nojatuolini, johon illoin vaivun

Villavilttini, sen alle suojaan painun

Olet kotini,

tänään huomasin sen

Rakkauteni aivan arkinen

Joskus tuntuu että yksin olis helpompaa

Ei tarvis koskaan riidellä ja voisi olla vaan

Vaikka kaipaan joskus myrskyjä ja yksin kulkemaan

Niin silti ymmärrän

Että ilman sinua

Ei olis

tätä minua

Tiedän että olen sulle 

usein liian ankara

Ja itselleni mä osaan

harvoin antaa armoa.

Silti pyydän, kulje kanssani

läpi tämä elämä

Arkisesti, rinnallani

hengittäen yhdessä

Sä oot mun keittiö, jossa laitan ruokaa

Teepannuni, joka hiljaa huokaa

Olohuoneeni matto punainen

Nojatuolini, johon illoin vaivun

Villavilttini, sen alle suojaan painun

Olet kotini,

tänään huomasin sen

Rakkauteni aivan arkinen