Sanoin en aio koskaan tehdä
yhtään rakkauslaulua
Aivan liikaa on niihin
kulutettu paperia
Mutta kuitenkin tämän laulun
aion sulle kirjoittaa
Rakkaudelle arkiselle
tahdon tämän omistaa
Sä oot mun keittiö, jossa laitan ruokaa
Teepannuni, joka hiljaa huokaa
Olohuoneeni matto punainen
Nojatuolini, johon illoin vaivun
Villavilttini, sen alle suojaan painun
Olet kotini,
tänään huomasin sen
Rakkauteni aivan arkinen
Ennen luulin että tahdon
täällä yksin vaeltaa
Maailmaani omaan suuntaan
itsekseni suunnistaa
Mutta kanssasi yhtä hyvä
on kuin yksin kulkea
Ehkä joskus parempikin
kun saan sinuun nojata
Sä oot mun keittiö, jossa laitan ruokaa
Teepannuni, joka hiljaa huokaa
Olohuoneeni matto punainen
Nojatuolini, johon illoin vaivun
Villavilttini, sen alle suojaan painun
Olet kotini,
tänään huomasin sen
Rakkauteni aivan arkinen
Joskus tuntuu että yksin olis helpompaa
Ei tarvis koskaan riidellä ja voisi olla vaan
Vaikka kaipaan joskus myrskyjä ja yksin kulkemaan
Niin silti ymmärrän
Että ilman sinua
Ei olis
tätä minua
Tiedän että olen sulle
usein liian ankara
Ja itselleni mä osaan
harvoin antaa armoa.
Silti pyydän, kulje kanssani
läpi tämä elämä
Arkisesti, rinnallani
hengittäen yhdessä
Sä oot mun keittiö, jossa laitan ruokaa
Teepannuni, joka hiljaa huokaa
Olohuoneeni matto punainen
Nojatuolini, johon illoin vaivun
Villavilttini, sen alle suojaan painun
Olet kotini,
tänään huomasin sen
Rakkauteni aivan arkinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti