sinä sanot
että enää jaksat tuskin
hengittää
minä vastaan
hengittäminen
on automaatio
sinä sanot
tänään
maailma on liian raskas kantaa
minä sanon
älä huoli
tänään maailma sua kantaa
sinä sanot
että jaksat enää tuskin mitään
antaa
minä vastaan
ei se haittaa
ei sun aina tarvikaan
joskus riittää kun vain jaksaa
sisään
ulos
hengittää
ja sitäkään ei tarvi
jaksaa
se sujuu ihan itsestään
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
lauantai 12. huhtikuuta 2014
Pyyntöni
Johdata
Minua
Anna minulle voimia
Kulkea
Mun omaa polkua
Vaikka se joskus on
niin raskas astua
Johdata
Minua
Jotta mä kulkisin kohti valoa
Kuljeta
Minua
Jotta mä löytäisin
aitoo, aitoo rakkautta
Kannata
Minua
Jotta mä jaksaisin täällä kulkea
Ja matkata
Kohti kirkautta
Mielein ja sydämein
aina avoinna
Johdata
Minua
Anna minulle voimia
Veljeni, Lintuni -laulu syntyi minulle ikäänkuin vastineeksi Otto Kotilaisen säveltämään ja Zacharias Topeliuksen sanoittamaan (suom. Karl Adolf Hougberg) joululauluun "Varpunen jouluaamuna". Tämä laulu oli minulle lapsena äärettömän rakas ja lauloin sitä paljon. Oma tekstini on ikäänkuin sen pirtin portaalla istuvan tytön äänellä kerrottu tarina. Alkuperäisessä tekstissä kaikuu suru lapsen menettämisestä ja syvästä uskosta Jumalaan. Omassa tekstissäni näkökulma on siskon. Ja myös äidin.
Tämä Pyyntöni- lauluni on myös vastine. Olen aina rakastanut virsiä, vaikken olekaan mieleltäni ja sydämeltäni kovin sitoutunut tähän meidän viralliseen kirkkoomme. Rakastan kyllä myös kirkkoja, niiden tunnelmaa ja akustiikkaa. Kuten myös rakastan kaikkia muita pyhiä paikkoja, joissa ihmiset lähestyvät omaa jumalaansa. Tai muuten vain hiljentyvät ja etsivät yhteyttä johonkin suurempaan. Oma sydämeni haluaa pysyä vapaana ja sitoutumattomana kun uskonnoista puhutaan. Silti koen kulkevani elämässäni vahvassa kannatuksessa. Turvassa ja luottaen. Vaikeina hetkinäkin.
Ja siis pyyntöni on vastine virrelle 125, Kosketa minua Henki. Molemmissa vastineissani olen halunnut säilyttää sekä melodisesti jotain alkuperäisestä ja myös tekstillisesti. Veljeni, lintuni -laulun voi kuunnella Soundcloudissa. Tätä Pyyntöäni saatte vielä odottaa (kunnes löydän itselleni uuden pianistin tai opin itse hieman paremmaksi).
Minua
Anna minulle voimia
Kulkea
Mun omaa polkua
Vaikka se joskus on
niin raskas astua
Johdata
Minua
Jotta mä kulkisin kohti valoa
Kuljeta
Minua
Jotta mä löytäisin
aitoo, aitoo rakkautta
Kannata
Minua
Jotta mä jaksaisin täällä kulkea
Ja matkata
Kohti kirkautta
Mielein ja sydämein
aina avoinna
Johdata
Minua
Anna minulle voimia
Veljeni, Lintuni -laulu syntyi minulle ikäänkuin vastineeksi Otto Kotilaisen säveltämään ja Zacharias Topeliuksen sanoittamaan (suom. Karl Adolf Hougberg) joululauluun "Varpunen jouluaamuna". Tämä laulu oli minulle lapsena äärettömän rakas ja lauloin sitä paljon. Oma tekstini on ikäänkuin sen pirtin portaalla istuvan tytön äänellä kerrottu tarina. Alkuperäisessä tekstissä kaikuu suru lapsen menettämisestä ja syvästä uskosta Jumalaan. Omassa tekstissäni näkökulma on siskon. Ja myös äidin.
Tämä Pyyntöni- lauluni on myös vastine. Olen aina rakastanut virsiä, vaikken olekaan mieleltäni ja sydämeltäni kovin sitoutunut tähän meidän viralliseen kirkkoomme. Rakastan kyllä myös kirkkoja, niiden tunnelmaa ja akustiikkaa. Kuten myös rakastan kaikkia muita pyhiä paikkoja, joissa ihmiset lähestyvät omaa jumalaansa. Tai muuten vain hiljentyvät ja etsivät yhteyttä johonkin suurempaan. Oma sydämeni haluaa pysyä vapaana ja sitoutumattomana kun uskonnoista puhutaan. Silti koen kulkevani elämässäni vahvassa kannatuksessa. Turvassa ja luottaen. Vaikeina hetkinäkin.
Ja siis pyyntöni on vastine virrelle 125, Kosketa minua Henki. Molemmissa vastineissani olen halunnut säilyttää sekä melodisesti jotain alkuperäisestä ja myös tekstillisesti. Veljeni, lintuni -laulun voi kuunnella Soundcloudissa. Tätä Pyyntöäni saatte vielä odottaa (kunnes löydän itselleni uuden pianistin tai opin itse hieman paremmaksi).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)