Tänään.

Tänään maailma pukeutuu minun väreihini.

Kun taivas on harmaa ja ensilumi on vain muisto.

Kuinka monta vihreän sävyä lumeton joulukuinen metsä ja ranta tarjoaa, kun vain avaa silmänsä katsomaan! Kirkas sammalenvihreä useine sävyineen. Kuusenvihreä. Männyn vihreä. Puihin unohtuneiden lehtien vanha vihreä. Vuodenajasta erehtyneiden arkojen taimien hento viherrys. Ruohonvihreä. Varpujen vihreä peitto.

Entäpä harmaa? Taivaan harmaus. Harmaat kivet kuvioineen ja lukemattomine värivivahteineen. Haavan harmaa, naavan harmaa. Järven harmaana läikehtivä pinta harmaan jääriitteen vierellä. Jäkälän harmaa ja koivun valkoisenharmaa.

Ruskea, älä unohda ruskean sävyjä! Hiekan ruskea. Soratien ruskea. Pikkukivien ruskea välkkyvän veden vitriinissä. Pystyssä itsepäisenä seisovien korsien ruskea. Puoliksi maatuneiden lehtien ruskea. Heinän ihana kellanruskea. Puiden runkojen syvä tummanruskea.

Tänään avaan itseni ottamaan vastaan. Avaan silmäni, avaan korvani. Avaan käteni ja sydämeni. Tänään otan vastaan kaiken sen, mitä elämä antaa. Hengitän elämää.

Tänään?

Tänään, tänään.

Tänään!