Rakastan tätä
lumisen
sinisen
harmaata hämärää
Aikaa, johon auringon hengästyttävän pakahduttavat
ja sokaisevan kirkkaat säteet eivät
läpitunkevalla voimallaan yletä
Aikaa
joka on taikaa
ja totta
Tulen liikkuva valo
kirkkaus hämärän lempeässä sylissä
Lepään tässä
olen luvalla hiljaa
Pehmenen
pimeyden
painavan peitteen alla
sille antautuen
Saan itsekin olla
lumisen
sinisen
Harmaa Hämärä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti