Tämän seuraavan laulun kirjoitin Valamon luostarissa, alkusyksyisessä metsässä kuljeskellessani. Metsä on minulle pyhä paikka. Ja luonnonrauha muutenkin. Tämä päivä oli kaunis ja hiljainen. Kulkemani polku metsän läpi, kohti kalliosta järven rantaa huokui rauhaa ja pyhyyttä. Järven rannalla, korkealla kalliolla pysähdyin hetken. Katselemaan. Kuuntelemaan. Kun pysähtyy kuuntelemaan hiljaisuutta, sen todella kuulee.
Tämän laulun kirjoittaminen tänne on jäänyt, ehkä juuri siksi että se pitää kirjoittaa tänään. Eilen menetin ääneni, toista kertaa elämässäni, kun sairastuin kurkunpääntulehdukseen. Minussa puhuu nyt hiljaisuus.
Metsässä asuu pyhä rauha
ja minussa hiljaisuus
Viel pellolla kasvaa kultakaura
Mut minussa syntyy sävel uus
Ei linnutkaan tänään laula
Ne kuuntelee,
kun kuiskii hiljaisuus
Metsässä asuu syvä rauha
ja minussa puhuu hiljaisuus
Hiljaisuus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti