Kalahallin katolla

Kalahallin katolla
me öisin istuttiin
kynttilänvalossa runoja toisillemme ääneen luettiin
Unohda en koskaan
kun ensi kerran me suudeltiin
runoksi kauneimmaksi rakkautemme sinä aamuna puettiin

Tämä kaupunki on niin suuri
kukaan ei kuule kun mä huudan
Tämä kaupunki on niin suuri
hukun siihen joka yö

Tämä kaupunki on niin pieni
kaikki näkee kun mä itken
Tämä kaupunki on niin pieni
pakoon siellä pääse en

Halkokarin rannalta
me aamuun herättiin
Nahkatakkisi päällä suudeltiin
silmiemme meriin vajottiin
Unohda en koskaan
kun sydämein paiskasit asfaltiin
runoksi kauneimmaksi rakkautemme sinä aamuna puettiin

Olen rakastanut niin montaa
vaan en teistä ketään todella
Rakastunut rakastumiseen
rakastanut rakkautta

Ainoo rakkauteni on tää elämä
illan sini, aamun kuulaus
meren syli, metsän viileys
ja sen ääni...

Rakkaus ihmiseen ei oo pysyvää
aina aamuisin yksin mä herään
Vaan rakkaus elämään, se elää
joka aamu mä sinussa herään!