Manner

Unessain antautuisin sinuun
maailman jokaisella rannalla
Silloin tarttuisit sä minuun
käsivarsillasi vahvoilla

Tarrautuisit tahdottomaan ruumiiseeni voimalla
Sitten herään
ja muistan
Sä oot mun meri, vaan
Hän on mun manner

Jota pitkin jalkani astuu
Jonka polkuja yksin mä kuljen
Jota vasten pääni mä painan
Josta elämän ammennan

Mutta öisin herään huutooni
En henkeä saa
Tahdoton ruumiini meren sylissä
Maa niin kaukana
En sitä nää

Unessain antautuisin sinuun
maailman jokaisella rannalla
Silloin tarttuisit sä minuun
käsivarsillasi vahvoilla

Tarrautuisit tahdottomaan ruumiiseeni voimalla
Ja kun herään
mä muistan
Sä oot mun meri, vaan
Hän on mun manner

Jonka multaan juureni hauraat
saan upottaa, se mua kantaa
Josta voiman varteni hento
myrskyihin mannerten saa

Mutta miksi meri mua kutsuu?
Miksi huumaa, varteni taipuu!
Juureni hauraat, mullan alla
meren syliin mua vie

Unessain antautuisin sinuun
maailman jokaisella rannalla
Silloin tarttuisit sä minuun
käsivarsillasi vahvoilla

Tarrautuisit tahdottomaan ruumiiseeni voimalla
Sitten herään
ja muistan
Sä oot mun meri, vaan
Hän on mun manner

Saisinpa elää meren rannalla
Sua katsellen, tuoksusi tuntien
Juureni hauraat syvällä maassa
Varteni hento vapaana

Ja kun mereltä tuulee
Myrsky raivoaa
Aallot mua kohti kurottaa
Meri mua riepottaa, varteni murskaa
Suolaan juureni tukahduttaa!