Laatuaikaa
hyvässä seurassa
kahdeksan tuntia
pikajunassa
Juna kulkee
verkkaisesti
Kirja sylissä
katse maisemassa
Peltoja
metsiä
hylättyjä pihoja
koristeellisia asemarakennuksia
Ajan kulku
pysähtynyt
Junan liike
laiskanlainen
Kilometrejä
kuitenkin
enemmän kuin
käännettyjä sivuja
Järviä
niittyjä
yksinäisiä taloja
surullisina vailla huolenpitoa
Miksi lähdit pois?
Miksi hylkäsit?
Juna kuljettaa
minut vai ohitse
Soiden
lehtojen
koivukujien
Nään kyläteitä vailla askeleita
Tunnelma Suomalaisessa pikajunassa on aivan omaa luokkaansa. Pendolinot ja Inter Cityt eivät koskaan pysty saavuttamaan sinisten junien tunnelmaa. Erityisesti itäisen Suomen ja Kainuun halki matkatessa ja maisemaa ikkunasta tarkkaillessa huomaa selkeästi maaseudun autioitumisen. Suomen luonto on ainutlaatuinen, maaseudun tunnelma ohikulkiessa melankolinen, kaunis. Kesäisenä iltana auringonvalon taittuessa sopivassa suhteessa maisema maalautuu unenomaiseksi, seesteiseksi. Ihmishahmo harvoin häiritsee maiseman tunnelmaa. Miksi haluamme kaupunkeihin? Miksi pyrimme pois luonnosta? Miksi kuljemme vain ohi, kun voisimme pysähtyä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti